Ratsutilasta herraskartanoksi

Pakankylässä jo 1500-luvulla olleet neljä tilaa yhdistettiin 1600-luvun puoliväliin mennessä yhdeksi tilaksi, josta vuosisadan lopulla tuli ratsutila. Backbyn kantatilan ensimmäinen tunnettu omistaja oli 1540-luvulla Erik Michelsson. Kartano siirtyi 1757 kihlakunnan kirjuri Anders Kurtènin omistukseen, jonka aikana nykyisen päärakennuksen vanhimmat osat lienee rakennettu. Nykyisellä paikallaan kartano oli ainakin jo 1860-luvulla. Pihapiirin punainen kavaljeerisiipi siirrettiin paikalle jo 1880-luvulla.

Kartano siirtyi vuonna 1918 insinööri ja liikemies Ernst Felix von Freymannin haltuun. Vuonna 1937-1938 saatettiin kartanon ulkoasu sen nykyiseen herraskartanotyyliin arkkitehti Jarl Eklundin suunnitelmien mukaan. Samalla rakennuksen eteläpäätyä pidennettiin.

Backbyn kartanoa ympäröi upea puistoalue, jossa kasvoi jopa viinirypäleitä. Hevosia oli parikymmentä ja karjaa varten oli peräti sadan lehmän harmaakivinavetta, jossa nykyään toimii Espoon Automuseo. Kartanolla oli myös seppä, joka työskenteli omassa pajassaan, maataloudesta vastasi pehtori, olipa tilalla oma voutikin ja tietysti koko joukko sisäköitä ja muuta palvelusväkeä. Kartanon pellot ulottuivat niin pitkälle kuin kotikukkulalta näki pohjoiseen, itään ja länteen, sillä maata oli yli 1000 hehtaaria.

Koska Ernst Freymannin isä oli syntyjään venäläinen, oli Ernst kutsuttu vuonna 1916 Venäjän armeijaan. Hän pakeni kuitenkin vuotta myöhemmin takaisin Suomeen vallankumouksen alta. Kun sitten toinen maailmansota päättyi vuonna 1945, joutui von Freymannin perhe jättämään Suomen, sillä rauhanehtoihin kuului, että entiset Venäjän kansalaiset tulisi palauttaa Venäjälle. Ernst Freymann ja hänen toinen vaimonsa, itävaltalainen Ebba Margareta de Pers et Varmo, eivät enää palanneet Suomeen, vaan jäivät asumaan Saksan Lüneburgiin.

Kaisankoti syntyy kansalaiskeräyksestä

Presidentinrouva Kaisa Kallio (28.5.1878 - 24.11.1954) syntyi ja eli keski-suomessa, Nivalassa. Hän oli talonemäntä ja kuuden lapsen äiti. Kun Kyösti Kallio valittiin presidentiksi vuonna 1937, muutti Kaisa Kallio presidentinlinnaan, Helsinkiin. Vuotta myöhemmin, Kaisa Kallion täyttäessä 60 vuotta, suoritettiin kansalaislahjakeräys, joka tuotti 375 000 mk. Kaisa Kallion kansalaislahjasäätiö sai alkunsa kun Kaisa Kallio halusi lahjallaan perustaa lepokodin naisille, jotka "elämän vaikeuksista ja ruumiillisista sairauksista masentuneina tai henkisesti väsyneinä kaipasivat tervehtymistä ja sielunrauhaa". Ensimmäinen Kaisankoti perustettiin vuonna 1950 Kauniaisiin. Kun Backbyn kartanon rakennukset ja sitä ympäröivät kuusi hehtaaria maata vuonna 1957 tulivat myyntiin, säätiö siirtyi uusiin tiloihin. Kartano avattiin uuteen käyttöönsä vuonna 1958 Kaisankotina.

Kaisankoti on laajentunut monipuoliseksi kylpylä- ja hyvinvointipalveluja tuottavaksi kartanohotelliksi. Vuonna 1985 Kaisankodin yhteyteen rakennettiin uusia majoitustiloja, joiden valmistuttua myös miehet ovat saaneet nauttia Kaisankodin palveluista. Vuonna 1995 laajennettiin vielä sauna- ja hoitotiloja, vastataksemme vielä paremmin asiakkaittemme monipuolisia tarpeita.

Tänä päivänä Kartanokylpylä Kaisankodissa on 50 hotellihuonetta. Ravintolatilaa on yli 150 hengelle ja kokoustiloja yli 100 henkilölle. Kaisankoti tarjoaa tilojaan kokouksille, yritysten virkistys- ja työhyvinvointipäiville ja perhejuhlille. Saunat, uima-allas, pore-allas sekä kosmetologi- ja fysikaaliset hoidot ovat kaikkien asiakkaittemme käytössä. Toiminnan yksi pää-painopistealueista on kuitenkin edelleen työssä uupuneiden ihmisten kuntoutus, Kaisa Kallion alkuperäisen tavoitteen mukaisesti.