Mitä luonto opettaa minulle minusta?

Mitä luonto opettaa minulle minusta?

Mahdollisuus

Kevät. Se hiipii talven kainaloihin, salaa. Antaa talven luulla, että he elävät rinta rinnan. Sitten alkaa taisto. Kumman voimat voittavat. Kumpi saa luonnolta tukea ottaakseen ohjan. Talvi taistelee, näyttää vielä kerran voimansa, mutta joutuu luovuttamaan. Aurinko antaa keväälle siivet. Säteet lämmittävät lumen ja jään. Talvi joutuu väistämään. Tällä kertaa. Sen aika kuitenkin koittaa, mutta ensin keväällä on tärkeä tehtävä.

Kevät tuo toivon. Energian ja valon. Se lämmittää auringon voimalla ensin pikkuhiljaa ja sitten voimalla, kunnes luottamus kevääseen on saavutettu. Silloin kaikki lähtee roihuamaan. Kasvun voima on valtaisa ja pian huomaamme miten se on peittänyt meidät vihreään. Hellivään, elämän vihreään.

Vuodenajoissa piilee ihmismielelle loputtomat mahdollisuudet löytää lohtua ja toivoa, luvan elää mukana ja sallia kaikki vaiheet myös omassa elämässä. Ja aina tulee toivo. Kevät, jonka elämänvoimaa pursuava energia ja luomisvoima on aina yhtä käsittämätön. Suorastaan hengästyttävä! Ei siis ihme, että lopputalvesta energiamme alkavat olla aika tiukoilla. Odotamme aurinkoisia päiviä epätoivolla ja kun ne saapuvat olemme euforian vallassa ja elämä näyttäytyy kirkkaana. Mahdollisuuksia täynnä.

Luontoyhteytemme saa meidät kokemaan vuodenajat ja luonnon rytmin osana elämää. Kun annamme itsellemme luvan väsähtää, tiedostaen, että koittaa vielä aika, jolloin kevät tuo luomisen voiman, voimme olla rauhassa myös väsyneitä. Syyllistymättä epätäydellisyydestämme. Vai onko se sitä? Ehkä olemme juuri täydellisiä näin. Väsähtäen ja taas voimistuen. Eläen rytmisesti luonnon kanssa, löytäen peilikuvamme ja rauhan luonnosta.

-Virpi

 

Minä ja luonto käsi kädessä

Kokemukset luonnon kanssa herättävät voimakkaitakin tuntemuksia, ja automaattisesti menemme sellaiselle alueelle ihmisyydessä, jossa emme välttämättä vieraile tietoisesti normaalissa arjessa. Normaalissa arjessa emme välttämättä pysähdy pohtimaan, mikä joku tunnereaktio viestittää meille tietystä tilanteesta ja ennen kaikkea meistä itsestämme. Emme välttämättä tee valintaa haluammeko toimia tunteen ohjaamalla tavalla, vaan annamme sen vain ohjata käyttäytymistämme tai nielemme tunteen ja toimimme ”ammattimaisesti” antamatta tunteen näkyä tai vaikuttavan meihin millään tavalla.

Oman hyvinvointimme vuoksi, meidän on kuitenkin tärkeää tunnistaa toimiemme vaikuttimia. Ja välillä niin hankalalta kuin se tuntuukin, emme pääse siitä yli emmekä ympäri.

Ajatus itsensä ja tunteiden kohtaamisesta aiheuttaa eri ihmisissä erilaisia reaktioita: toinen on innoissaan ja valmiina sukeltamaan kuinka syvälle tahansa tunnetiloihin luonnon avulla, kun toisella itsen kohtaaminen ei tunnukaan täysin luontaiselta tai turvalliselta. Kaikenlaiset reaktiot ovat kuitenkin sallittuja, niitä kunnioitetaan ja niitä kuunnellaan ohjeviittana etenemisestä. Tiedostaen tämä kaikki.

Laskeutuessa tunteiden maailmaan esiin voi tulla mitä erilaisempia muistoja, mielleyhtymiä ja koettujen tunteiden kirjo voi olla monipuolinen lyhyessäkin ajassa. Ohjatussa tilanteessa pystymme turvallisesti tarkkailemaan meissä herääviä tuntemuksia. Pystymme ottamaan ne objektiiviseen tarkkailuun, jäsentämään ja hahmottamaan niitä ilman, että kukaan tuomitsisi, ihmettelisi, vaivaantuisi tai mitä muuta tahansa, mikä usein on opettanut meitä olemaan näyttämättä tunteita.

Joku saattaa kokea epävarmuutta siitä, että ”ei tunnekaan mitään” tai ”ei osaa”; tunteminen ei onneksi ole suorituslaji, jossa olisi paremmuusjärjestystä: kaikki tunnemme, ilmaisemme ja käsittelemme tunteita eri tavoin eikä ilo ole yhtään vähäisempää iloa jos se ei pursua ulospäin, vaan jää kuplimaan sisälle – ihanaa tunnetta molemmat!.

Tunteiden maailma on elämän rikkautta, johon meillä kaikilla on helppo pääsy. Leikki, uteliaisuus, kokeilu ja seuraustenkin eläminen johdattavat meitä polulla elää täydemmin ja aidommin elämäämme. Kun pääsemme jakamaan tätä maailmaa toistemme kanssa, siitä tulee yhä mielenkiintoisempi ja oivaltavampi. Tämä kaikki on ihmisyyttä, elämää, meitä! Nautitaan <3

-Milla

 

 

Toivotamme sinut tervetulleeksi Kaisankodille kurssillemme Mitä luonto opettaa minulle minusta pe 28.4 klo 17-20 ja la 29.4. klo 10-15.

Aurinkoisin kevätterveisin,

Milla Siimekselä  ja Virpi Pakaslahti

Jaa
X