Suorittajasta hellittäjäksi

Suorittajasta hellittäjäksi

VOIMAVAROJA työhön ja kotiin, keinoja katkaista suorituskeskeinen arki, niitä stressistä kärsivät ja uupuneet kaipaavat.

Pitkittynyt stressi ilman elvyttävää palautumista aiheuttaa juokse tai kuole -reaktion, ylivireystilan, joka jatkuessaan on riski terveydelle ja voi johtaa jopa masennukseen. Syitä stressin selättämiseen ja tasapainon etsintään siis riittää.

Elämää ei voi hallita, mutta omiin tapoihimme reagoida voimme vaikuttaa. Psykofyysisellä fysioterapialla vahvistetaan ihmisen toimintakykyä kokonaisuutena, kehon ja mielen yhteyttä kun ei voi erottaa. Tarkoitus on oppia suorittajasta hellittäjäksi. Se ei ole aina helppoa!

Monesta tuntuu jopa pelottavalta pysähtyä. Olenko huono, kun en enää jaksa? Ja menetänkö kaiken kontrollin, jos rentoudun?

 

STRESSIN sietokyvyn parantamisen sijasta minusta parempi tavoite on juuri päinvastainen, stressin sietokyvyn alentaminen. Ei jatketa voimien äärirajoille vaan opetellaan ennakoimaan, reagoimaan varhemmin.

Usein kuntoutujat pyytävät, että opeta minut rauhoittumaan ja hengittämään ’oikein’, niin kuten pitäisi. Mutta: silloinhan kyseessä olisi jälleen suoritus. Rentoutumista ei voi suorittaa, sen pitää antaa tapahtua.

Vaikka vesijumppa tai jooga tekevät hyvää, ylenpalttinen urheiluharrastuskin voi joskus ylläpitää stressiä. Ylisuorittajat tarvitsevat jarrua, eivät liikuntasuosituksia.

Apua löytyy tietoisuusharjoituksista, joskus ihan pienestäkin hetkestä. Nouse ylös, hengitä rauhallisesti, käy juomassa vettä tai kuuntele kännykästäsi joku tietty biisi. Tarkkaile, mitä sinulle kuuluu. Tunnetko sydämesi lyönnit? Onko kehossasi jossain kipua tai kireyttä?

 

Yksi rentoutuu sukkaa kutoessa, toinen tiskatessa tai halkoja hakatessa. Itselleni se hetki koittaa nappulakengät jalassa jalkapallokentällä.

Eräs stressaantunut naisyrittäjä muisti rauhoittua vasta, kun puhelimen sovellus aika ajoin asiasta muistutti. Se toimi hänen kohdallaan.

 

PÄÄASIA on, että olemme läsnä siinä mitä teemme. Kun mieli ja keho tyyntyvät, voi kipukin helpottaa. Kuin panssari selästä alkaisi sulaa, kuvaili eräs kuntoutujamme tunnetta.

Toki stressiä joskus tarvitaan ja ajoittainen ahdistuskin kuuluu elämään. Silloin elimistömme tietää, että olemme tärkeän äärellä.

Kestämme koettelemukset paremmin kun muistamme, että huonokin hetki menee lopulta ohitse.

Hellitä! On ok olla hetki tekemättä mitään. Se vaatii aikaa ja armollisuutta itseäsi kohtaan, mutta kannattaa.”

 

Marjukka Somiska
Psykofyysinen fysioterapia, työfysioterapeutti

 

Jaa
X