Moniammatillisuus kuntoutus- ja työelämäpalveluissamme

Kaisankodissa tarjoamme lähes aina moniammatillista kuntoutusta. Se tarkoittaa sitä, että kuntoutuja saa kuntoutuksensa aikana niin lääkärin/ erikoislääkärin, sairaan-/ terveydenhoitajan, sosionomin, psykologin kuin terapeuttienkin palveluita ja lisäksi työelämän asiantuntijoiden palveluita. Terapeutteja joukossamme on mm. fysioterapeutit, ravitsemusterapeutti, toimintaterapeutti ja psykoterapeutti. Työelämän asiantuntija tarkoittaa sitä, että henkilöllä voi olla jokin muu, kuin sosiaali- ja terveydenalan koulutus, ja että hän on toiminut ammatissaan jonkin verran ennen meillä työskentelyä. Tämän edellä mainitun tietotaidon lisäksi osalla henkilökunnasta on useita koulutuksia ja kokemusta erilaisista työtehtävistä. Moniammatillinen työskentely takaa monipuolisuutta ja laatua kuntoutukseen. On aivan eri asia pähkäillä asioita monella päällä kuin yhdellä päällä. Saamme neuvoja, haasteita ja tukea toisiltamme. 

Kuntoutuksemme käsittelevät useita teemoja ja jokaisella ammattilaisellamme on oma näkökulma käsiteltävään asiaan. Siksi voi joskus tuntua, että kuntoutuksen teemoissa on toistoja. Toistot takaavat aiheisiin syventymisen ja punaisen langan löytämisen. Monet kuntoutuksistamme käsittelevät fyysisen, psyykkisen, sosiaalisen ja kognitiivisen terveyden teemoja, voimaantumista, omien voimavarojen löytämistä, haasteisiin tarttumista ja mahdollisuuksien etsimistä ympäristöstä.  

Arvostamme jokaista asiakastamme. Joskus arvostaminen tarkoittaa kärsivällistä kuuntelua, joskus vaikeiden teemojen esiin ottamista ja hellää takapuolelle tuuppausta kohti muutosta. Muutos voi pelottaa. On luonnollista, että muutos tuo epämiellyttäviä tunteita ja halua jäädä totuttuun elämäntapaan. Sekin on luonnollista, että uudet asiat tuovat aluksi jopa unettomuutta, stressiä, vatsavaivoja ja kireää mieltä. Tästä kaikesta huolimatta kannustamme asiakkaitamme eteenpäin ja uusiin haasteisiin. Uskomme nimittäin siihen, että elämän rikastuttamiseksi on hyödyllistä katsoa eteenpäin ja tarttua haasteisiin sopivin askelin.  

Mitä nämä muutosta eteenpäin vievät askeleet voivat olla? Ne voivat olla aluksi ajatusten tietoista valitsemista siten, että suhtautuu itseensä myötätuntoisesti, puhuttelee itseään kuten parasta ystäväänsä ja palkitsee oman vaivannäkönsä itseään kehumalla. Arkisille asioille merkityksen antaminen ja kiitollisuus päivän rutiineista luo pohjan syvemmillekin kokemuksille ja tunteille. Eteenpäin meneminen voi olla pienten tapojen uudelleen muokkausta: Sitä, että muistaa syödä neljän tunnin välein, liikkua joka päivä, opettelee unihygieniaan liittyviä asioita ja sitä, että tutustuu internetin ja oman ympäristön kautta uusiin mahdollisuuksiin, joita voisi päivään lisätä. Askeleet kohti muutosta voivat olla sitä, että tekee asioita kivusta huolimatta tai harjoittelee rentouttamaan itseään hengityksen avulla useita kertoja päivässä. Askelia muutokseen voi olla tupakoinnin vähentäminen, päihteiden käytön myöntäminen tai rajojen asettaminen omien voimavarojen mukaisesti. Uskaltautuminen vuorovaikutukseen toisten ihmisten kanssa on myös tutkitusti hyvinvointia lisäävää. Näiden lisäksi tärkeitä askeleita kohti muutosta on uusien kokemusten saaminen työstä, työharjoittelusta, työkokeilusta, kuntouttavasta työtoiminnasta tai opiskelusta.  

Elämää ei aina voi mitata rahalla. Joskus kuntoutumisen esteeksi uhkaa nousta se, että kuntoutustoimet eivät aina heti paranna asiakkaan taloudellista tilannetta. Elämässä on rahan lisäksi muitakin arvoja, kuten se, että saa kokea taitojen tai kokemusten kasvavan, saa olla osa yhteisöä tai se, että voi hetkeksi keskittyä aivan johonkin muuhun asiaan, kuin omiin ongelmiin.  

Emme ohjaa ja neuvo asiakkaitamme yläpuolelta, sillä jokaisella meistäkin on oma tarina siitä, kuinka olemme vaikeuksista huolimatta saaneet käydä kohti oman elämän muutosta, ottaa osaa joskus arkisiin ja tylsältä tuntuviin, joskus erityisen mielenkiintoisiin asioihin. Tiesithän, että Suomessa on vajaa 2 miljoonaa työikäistä, joilla on pitkäaikaissairaus tai vamma? Omaa vaivaa ei tarvitse hävetä, mutta sen ei tarvitse myöskään määritellä kenenkään minuutta.  

Satu Mäkelä Toimintaterapeutti ja Kuntoutus- ja työelämäpalveluiden asiakassuhdekoordinaattori 

Luonto muistuttaa meitä

Olen enemmän kuin iloinen lumen saavuttua Etelä-Suomeen. Uskon että tämän tunteen jakaa myös moni muu. Luontoa tarkkailemalla voi tulla mieleen monta ihmisen elämänvaiheisiin liittyvää asiaa, ainakin jos oikein yrittää. Minäpä yritän.  

Lumi näyttää puhtaalta peitteeltä, joka kaunistaa maiseman. Lumen alle jää piiloon ruskeita lehtiä ja risuja. Hetkeen ei tarvitse penkoa maan perustuksia, eikä vaikuttaa toivottujen tai ei-toivottujen kasvien kasvuun. On aika antaa asioiden olla ja lupa hengittää syvään raikasta ilmaa. Joskus meidänkin elämässämme asioiden voi antaa olla ja niitä ei tarvitse perinpohjaisesti penkoa. Huomion kiinnittäminen yksinkertaisiin ja kauniisiin asioihin saa vallata mielemme aistihavaintojen kautta. 

Joskus lumi saattaa vaikuttaa meihin siten, että tulemme varovaisemmiksi ja liikumme hitaammin liukkauden vuoksi. Hidastamisessa ei ole mitään vikaa ja terve varovaisuus suojelee elämää. Saatamme varovaisuuden ja hidastamisen lisäksi myös lisätä heittäytymistä ja vauhtia vaikkapa pulkkamäessä tai hiihtäen. Se muistuttaa meitä tärkeästä inhimillisestä taidosta löytää uskaltautumista ja lapsenomaista luottavaa heittäytymistä arjen haasteisiin. Voimme kartuttaa ja ylläpitää motorisia taitojamme, itseilmaisua liikkeen kautta ja positiivisen psykologian varantoamme. 

Ennen kuin pudotan meidät kohta maan pinnalle talvisesta hyvänolon tunteesta, haluan kertoa teille kauniin, vaalean pöllön vierailusta Kaisankodin henkilökunnan ikkunan luona. Minua pöllö muistuttaa hiljaisesta viisaudesta ja tarkkaavasta katseesta, jonka avulla voi saada ymmärrystä kanssaihmisistä ja sosiaalisesta ympäristöstä, jossa elämme. Tarkkaavuudella ja hiljaisuudella voi olla arvokas lisä monissa yhteisöissä. Pärjätäkseen työelämässä ei tarvitse olla ekstrovertti. Suuri, ammottava katse yhdistettynä hiljaisuuteen voi joistakuista vaikuttaa hölmöltä, jopa ihan pöllöltä. Onneksi sillä ei ole kuitenkaan paljon väliä, mitä toiset ajattelevat, mikäli kukin on sinut itsensä kanssa. 

Pöllöstä oravaan. Näin oravat touhuissaan ennen lumien tuloa Kaisankodilla. Oli mukava seurata, kun oravat pudottivat puusta käpyjä ja kätkivät käpyjä maahan. Toinen orava tarkkaili toista ja niillä oli mahdollisesti hiukan kisaa siitä, kumpi osasi kätkeä varastonsa paremmin. Oraville on elintärkeää varastoida ruokaa talven varalle maahan. Oravat osaavat ennakoida tulevaa ja tehdä järkeviä päätöksiä. Joskus ihmisenä tulee mieleen sellainen ajatus, että eläimet eläisivät vain hetkessä, huomisesta murehtimatta. Ehkäpä eläimet eivät murehdi, mutta ne osaavat varautua tulevaan ja keksiä keinonsa pärjätäkseen niukkuudessa ja kylmyydessä. Ihmisenä toivoisin, että minäkään en murehtisi. Tulevaan varautuminen ei kuitenkaan ole murehtimista, vaan ajan hermolla elämistä. 

Talvi kestää aikansa ja sitten tulee kevät. Monille kevät on mieluinen vuodenaika kesän ohella. Minua keväässä vaivaa kuraisuus, pöllyävä katuhiekka ja maiseman karuus juuri hiukan ennen sitä hetkeä, kunnes väriloisto puhkeaa esiin. On hienoa, että elämä voi karuudesta ja rumuudesta huolimatta saada pian uuden käänteen. Uskon, että kuntoutuksessa ihmiset tulevat tutuiksi oman elämän vaiheidensa kanssa ja saavat näköpiiriin elämänvoimaa pienen tonkimisen ja asioiden paljaaksi tulemisen jälkeen. 

Toivon kaikille voimia ja tyyneyttä kohdata elämän vaiheet sellaisinaan, kuin ne sillä hetkellä ovat. Toivon myös taitoa nauttia pienistä, luonnon tuomista iloista Kaisankodilla ja missä ikinä viipotattekaan tällä hetkellä.

Satu Mäkelä

Toimintaterapeutti, Kuntoutus- ja työelämäpalveluiden asiakassuhdekoordinaattori

Etäkuntoutus lentoon Kaisankodilla 2020

Korona-aika yllätti meidät kaikki. Ihmiset eristäytyivät koteihinsa ja pitivät yhteyttä vain kaikkein lähimpiin ihmisiin. Mielenkiintoista oli, että olin juuri helmikuussa saanut ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon valmiiksi, jossa olin tutkinut työikäisten kuntoutuksen tulevaisuutta. Tutkimuksessa kävi ilmi, että etäkuntoutuksen arveltiin olevan pääasiallinen tapa toteuttaa työikäisten kuntoutusta Suomessa vuonna 2030. Etäkuntoutus rantautui kuntoutuspalveluihimme kuitenkin jo huhtikuussa 2020, osittain pakon sanelemana. Etäkuntoutus oli ainoa kuntoutus, jota pystyimme asiakkaillemme korona-aikana tarjoamaan.

Kaikki kuntoutuspalvelumme eivät olleet vielä huhtikuussa muovattavissa etäkuntoutusformaattiin, mutta ammatillinen kuntoutusselvitys (AKSE) sen sijaan solahti etäkuntoutusformaattiin oikein mukavasti. Osa meistä sai olla onnekkaita ja jatkaa työtään kuntoutujien kanssa etäkuntoutusmenetelmin. Monelle kuntoutujalle etäkuntoutus saattoi kuulostaa pelottavalta. ”Mitä etäkuntoutus on? Ei minulla ole tietokonetaitoja”, kuntoutujat sanoivat. Suosituimpia etäkuntoutuksessa käytettyjä välineitä ovat mm. puhelin, videoneuvottelu sekä niitä täydentävät ajasta riippumattomat menetelmät, kuten sähköposti tai harjoitusohjelmat tietokoneella. Järjestelmämme mahdollisti esimerkiksi videovastaanottoja Diariumin Viivi -järjestelmän välityksellä. Alkujännityksen jälkeen kuntoutujat tulivat sinuiksi etäkuntoutusmenetelmien kanssa ja sovimme kunkin kanssa erikseen siitä, mikä olisi paras ratkaisu.

Työntekijän näkökulmasta etäkohtaamiset kuntoutujien kanssa tuntuivat mukavilta; saimme kohdata ihmisiä keskustelun tasolla olemassa olevista koronarajoituksista huolimatta. Odotin aamuisin ja etenkin viikonlopun jälkeen sitä, että saisin taas keskustella kuntoutujille tärkeistä asioista heidän kanssaan. Koin, että saatoin saada kuntoutujiimme joskus jopa paremman kontaktin ja paremman käsityksen heidän arkielämästään, kuin vastaanottotilanteissa. Kuntoutujat olivat useimmiten tunnollisesti tavoitettavissa etukäteen sovittuina aikoina. He olivat myös vastaanottavaisia erilaisille vinkeille, joihin he saattoivat tutustua vaikkapa internetlinkkien kautta. Uskon että voin sanoa AKSE-tiimin puolesta saaneemme aikaiseksi etäpalveluna yhtä hyviä, ellei parempiakin kuntoutussuunnitelmia, kuin ennen. AKSE-tiimimme kokoontui säännöllisesti yhteisiin palavereihin ja olimme toistemme tavoitettavissa työpäivien aikana.

Koska ammatillinen kuntoutusselvitys etäpalveluna toimi meillä näinkin hyvin, päätimme jatkaa sen tarjoamista edelleen syksyn aikana. Kenties se jää pysyvänä meidän palveluihimme. Toivon, että etäkuntoutus voi olla antamassa niin kuntoutujille, kuin työntekijöillekin uusia ja kotia lähellä olevia mahdollisuuksia. Vaikka olen nuorena vannonut vihanneeni tietokoneita ja digitaalisia ratkaisuja, ne voivat palvella myös hyvää. Niin saa ollakin.

Satu Mäkelä
Toimintaterapeutti ja Kuntoutus- ja työelämäpalveluiden asiakassuhdekoordinaattori

PS: Meidät löytää myös Facebookista @Kaisakallionkansalaislahjasäätio ja LinkedIn:stä @Kaisankoti Kuntoutus- ja työelämäpalvelut

"Talvisodan henki" on jälleen tarpeen tuntematonta COVID-19 -vihollista vastaan

 

Talvisodan henki ja uusi vihollinen

Tänään 13.3.2020 on kulunut kahdeksan vuosikymmentä Suomen Talvisodan päättymisestä. Kuukausia kestäneiden taistelujen jälkeen ylivoimainen vastustaja kyettiin yllättäen torjumaan yhteisen taisteluhengen avulla.

"Talvisodan hengellä” tarkoitetaan talvisodan aikana v. 1939–1940 vallinnutta kansallista yhtenäisyyttä, joka mahdollisti Suomen puolustuksen kestämisen ja maan itsenäisyyden säilymisen. Erityisesti presidenttipari Kyösti ja Kaisa Kallio olivat luomassa tätä nykyään käsitteeksi tullutta kansallista yhteishenkeä.

Suomen menestyksen avain talvisodan taisteluissa oli uusi sotataktiikka eli ”motitus”, josta tuli kansainvälisesti käytetty sotilastermi. Suomalaisjoukot pilkkoivat vihollisen joukot ensin pieniksi ryhmiksi jättäen ne ”kypsymään” eli odottamaan voimavarojen loppumista. Motitettu vihollisjoukko sitten tuhottiin sopivalla hetkellä.

Suomalaiset sotilaat olivat myös kuuluisia siitä, ettei taistelukaveria koskaan jätetty vihollisen haltuun - ei edes eturintamassa menehtyneenä.

Tänään olemme Suomessa uuden haasteen edessä, kun COVID-19 pandemia vyöryy maahamme. Näennäisesti ylivoimainen vihollinen on jälleen vastassamme. Tarvitsemme uusia keinoja ja vanhaa ”Talvisodan henkeä” - aivan kuten 80 vuotta sitten.

Tuntematon uhka

Tämä uusi virus on vielä tuntematon (vasta muutaman kuukauden ikäinen). Tämän vuoksi varomattomia asiantuntijalausuntoja ja julistuksia tulisi välttää. COVID-19 ei ole SARS - ei mikään Ebola eikä influenssa vaan täysin uudenlainen tauti. Entiset epidemiologiset tiedot ja olettamukset eivät paljoa auta tai näitä tulisi tulkita varoen. Torjunnan tulisi perustua faktatietoon eikä olettamuksiin. Kiina, Singapore ja Etelä-Korea ovat yllättäen onnistuneet innovatiivisesti rajaamaan taudin leviämistä. Tämä on faktaa! Ottakaamme oppia heiltä!

WHO:n rohkaiseva kehotus: ”Taistelu kannattaa

Viime viikkoisissa WHO:n asiantuntijoiden lehdistötilaisuuksissa on tullut selkeä viesti: Sotaa COVID-19 vastaan ei ole vielä hävitty ja voittamisen tulisi olla edelleen ensisijaisena tavoitteena. Ilman taistelua tullaan taatusti häviämään – henkinen luovuttaminen heti alkuunsa olisi painajaismaista. Kaikki hallinnon alat tulee valjastaa yhteiseen vastustamistyöhön. Myös jokaista kansalaista tarvitaan yhteiseen rintamaan. Intensiivinen taistelu kannattaa.

Pandemian toissapäiväinen ”toteaminen” ei antanut WHO:n lupaa luovuttaa vaan kutsun entistä aktiivisempaan taisteluun. Sammuttaminen tulee olla edelleen tavoitteena Kiinan esimerkin mukaisesti, mutta vihollisen etenemisen hidastaminenkin säästää ihmishenkiä - ja jokainen yksilö on taistelun arvoinen. COVID-19 vihollisen edessä ei pidä luovuttaa- ei missään tapauksessa!

Uusi-vanha taktiikka

Vihollisen etenemistä tulee intensiivisesti vastustaa tavallisin kansanterveydellisin keinoin Kiinan mallin mukaisesti. Virus pitää ”motittaa” ahtaalle, sulkea sisään. Sairaat tulisi siis eristää ja lähikontaktit metsästää omiin koteihinsa. Tämä ei ole taloudellisesti kallista – laajemmat ”eristykset” puolestaan ovat. Aikaa ei ole vaan hukattavissa - ei päivääkään. Mahdollisuuksien ikkuna on pian sulkeutumassa.

Talvisodan henki

Uudet aseet ja strategiat tulisi ottaa myös Suomessa käyttöön ja mahdottomalta tuntuva taudin sammuttaminen pitäisi olla vielä tavoitteena. Olemmeko valmiita siihen? Talvisodan henki on nyt tarpeen!

COVID-19 on tappava vihollinen ja kaikkia kansalaisia tulee suojella. Jokainen meistä on yhtä arvokas. Eikä me kaveria jätettäisikään! – Eihän?!

 

Espoossa 13.3.2020

Ari Vehmas, vastaava lääkäri

Kaisankoti, Kaisa Kallion kansalaislahjasäätiö (Ex-virustutkija, John Hopkins)

 

Linkit:

1) WHO Press briefings for ex. 11.3.2020: https://www.who.int/emergencies/diseases/novel-coronavirus-2019/media-resources/press-briefings

2) WHO Press briefing 11.3.2020 (text version): https://www.who.int/docs/default-source/coronaviruse/transcripts/who-audio-emergencies-coronavirus-press-conference-full-and-final-11mar2020.pdf?sfvrsn=cb432bb3_2

3) The press conference with Dr Bruce Aylward: https://m.facebook.com/story.php?story_fbid=549891105881899&id=154163327962392&_rdr

4) 3 Report of the WHO-China Joint Mission on COVOD-19

Report of the WHO-China Joint Mission on Coronavirus Disease 2019 (COVID-19) - China

 

 

Kaisa Kallion kansalaislahjasäätiö, Kaisankoti
Bodomintie 37
02740 Espoo

050 57 20 830 tai
050 47 22 821
toimisto(at)kaisankoti.fi

Tehtävämme on auttaa työelämässä tai sen ulkopuolella uupuneita kuntoutumaan sekä ohjata ja auttaa osatyökykyisiä takaisin työelämään. Toimimme työikäisten kuntoutuksen lisäksi kuntoutuksen ja työllistämispalveluiden rajapinnassa. Osatyökykyisten jäljellä olevan työkyvyn ja kapasiteetin tunnistaminen on keskeinen osa työtämme.