Hyvä-paha stressi

Stressiä voi tarkastella monesta eri näkökulmasta: käytännöllisestä, filosofisesta, ajallisesta, määrällisestä, tunteellisesta, järjellisestä, elämäntapahtumiin liittyvästä tai arvoperusteisesta näkökulmasta. Onko stressi hyvä tai paha asia? On varmasti paljon asioita, jotka voi luokitella hyväpaha-janan ääripäihin, mutta stressi liukuu janan välimaastossa. Jos kuitenkin arvostelisimme stressin automaattisesti pahaksi asiaksi, pelkkä stressin ajatteleminenkin saisi meidät voimaan pahoin.

Usein haluamme kuitenkin vältellä stressiä. Mennessäni kauppaan toivon, ettei myyjä tulisi kysymään minulta, mitä olen etsimässä ja voiko hän auttaa siinä. Toivoisin, että saisin katsella asioita rauhassa ja tehdä ostopäätökseni rauhassa. Haluan vältellä sitä, että joku hoputtaisi minua kyselemällä vieressä tiedänkö paidan kokoani. On kuitenkin aikoja jolloin päätän hymyillä ja keskustella tuntemattomienkin ihmisten kanssa ollessani asioilla. Silloin pääsen paljon helpommalla. Hymyilen ja vastaan: ”Kiitos, haluan hetken katsella kauniita asioita, teillä niitä näyttää riittävän”. Myyjä hymyilee takaisin ja molemmilla on parempi mieli. Vältellessäni kysymyksiä ja keskeytyksiä käytän enemmän energiaa, kuin antamalla hetken virrata omalla painollaan.

Väitän, että stressiä ei voi välttää välttelemällä asioita. Stressiä voi olla sekin, että ihminen ei tee mitään, ei ole kenenkään kanssa tekemisissä ja ei ota itselleen tavoitteita. On tutkittu, että turhautuminen on myös stressiä. Turhautuminen kumpuaa yleensä siitä, että omat taidot eivät ole käytössä. Ihminen voi siis olla stressaantunut, vaikka ei tekisi näennäisesti yhtään mitään. Tuolloin ihminen ehkä välttelee jotakin tunnetta tai asiaa ja perustelee lakkaamatta itselleen ja muille miksi hän toimii niin, ja toimissaan siten menettää valtavan määrän energiaa. Jos stressin määrä onkin vakio, on melko sama ponnisteleeko ihminen vältelläkseen jotakin asiaa vai jonkin asian vuoksi.

On olemassa kuulemani kertomus siitä, kuinka asioita ei voi aina etukäteen arvottaa hyviksi tai pahoiksi: Mies ja nainen saivat pojan. He olivat onnessaan, sillä poika olisi heille arvokas maatilan töissä. Poika kuitenkin vammautui ja vanhemmat uskoivat kirouksen osuneen heidän kohdallensa. Tuli sota ja kaikki terveet nuorukaiset kutsuttiin sotaan. Vanhemmat helpottuivat, koska heidän vammaista poikaansa ei kutsuttu mukaan sotaan. ”Mikä siunaus!”, he sanoivat. Vanhemmat olivat onnessaan myös omistamastaan hevosesta, joka oli hyväkuntoinen ja teki pientilan raskaita töitä pojan sijaan. Hevonen kuitenkin karkasi. Jälleen vanhemmat harmittelivat kohtaloaan: ”Mikä kirous!”. Hevonen kuitenkin palasi ja toi mukanaan villihevoslauman. Perheen isäntä sanoi: ”Onko tämä kirous tai siunaus, sitä en voi tietää”. Tarina voisi jatkua loputtomiin. Epäilemättä tilanteet olivat toisinaan stressaavia, toisinaan helpottavia.

Onko sinun kohtaamasi tai välttelemäsi stressi sinulle loppujen lopuksi kirous vai siunaus?

Toivotan meille kaikille jonkin verran stressitöntä kesää. Jos kesään kuitenkin sisältyy stressiä, niin kesä ei siihen lopu ja se ei tee meistä epäonnistuneita kesän viettäjiä.

 

Satu Mäkelä

Toimintaterapeutti AMK, Kuntoutus- ja työelämäpalveluiden asiakassuhdekoordinaattori

Kaisankoti, Espoo

Anna arjelle merkitys

Joskus arkea ja arkisia asioita pidetään tylsinä asioina. Mutta entä, jos niitä ei olisi ollenkaan? Voisitko silloin hyvin? Voisitko ilman niitä toteuttaa unelmiasi?

Jokapäiväiseen arkeen liittyy uni, ruoka, hygieniasta ja vaatetuksesta huolehtiminen, hengittäminen, liikkuminen edes jollakin tavoin ja toivottavasti myös jonkinlaiset ihmissuhteet. Se, kuinka ihminen suoriutuu näistä toiminnoista, vaikuttaa hänen toiminnalliseen identiteettiinsä ja pystyvyyden kokemukseen.

Unen, ravinnon ja sosiaalisten kontaktien niukkuus tai välinpitämättömyys itsestä huolehtimisesta voivat olla seurasta esimerkiksi sairauksista, varattomuudesta tai kiinnostuksen puutteesta. Haluan herätellä meitä kiinnostumaan ajatuksesta, jossa unen, ravinnon, puhtauden ja aktiivisuuden tasapainottaminen ovat lääke monien vaivojen ehkäisyyn ja hoitoon.

Otetaan esimerkiksi mielenterveyden häiriöiden hoito: Psykoterapian tuloksellisuudesta 55% selittyy elämän olosuhteilla ja elämän muutoksilla, jotka tukevat tai ehkäisevät terapian vaikuttavuutta, sekä hoitoon kohdistuvilla odotuksilla. Minkälaisilla elämän muutoksilla sinun tilanteesi voisi kohentua? Toimintaterapian traumaperäisen stressin hoidon ohjelmissa käytetään arjen toimintojen ja ajankäytön tasapainottamista. Työskennellessäni nuorisopsykiatrian osastolla huomasin potilaiden mielialan ja toimintakyvyn kohenevan jopa viikossa, kun arjen rutiinit saatiin rullaamaan. Miksipä sama ei toimisi myös aikuisten kohdalla?

Mielenterveys, oppiminen, keskittyminen ja muistin toiminta rakentuvat aikuisillakin riittävälle levolle, ravinnolle, liikunnalle, aktiivisuudelle sekä niiden väliselle toiminnalliselle tasapainolle. Toiminnallinen tasapaino tarkoittaa ajankäytön tasapainottamista pakollisten asioiden ja mielihyvää tuottavien asioiden kanssa. Eräässä tutkimuksessa todettiin, että itsensä terveeksi tuntemat ihmiset käyttivät 8 tuntia nukkumiseen, 8 h 40 minuuttia työhön tai vastaavaan tavoitteelliseen toimintaan, 4 h 40 minuuttia vapaa-aikaan ja 2 h 40 min itsestä huolehtimiseen. Toiminnan tarkoituksenmukaisella ja kohtuullisella suunnittelulla voidaan siis vaikuttaa ihmisen kokemukseen tyydyttävästä ja merkityksellisestä elämästä.

Pohdittavaksi:

Miten voisit muokata arkeasi tasapainoiseen suuntaan? Miten voisit suhtautua uudella ja arvostavalla tavalla pieniin, arkisilta tuntuviin asioihin? Miten voisit lisätä itsestä huolehtimista? Voisitko psyykkisen tai fyysisen kivun ilmaantuessa kokeilla jotakin pientä, konkreettista toimintaa, joka saa huomiosi hetkeksi pois pahasta tunteesta? Entä miten voit tehdä omasta tai läheistesi arjesta juhlan?

Satu Mäkelä 

Toimintaterapeutti AMK, Kuntoutus- ja työelämäpalveluiden asiakassuhdekoordinaattori

Lähteet:

  • Harpe&co 2/2006. The Use and Validity of the Canadian Occupational Performance Measure in a Posttraumatic Stress Program. OTJR, The Occupational Journal of Research, Occupation, Participation and Health, Vol.26.
  • Turner&co 2002, 25-46. Occupational Therapy and Physical Dysfunction. Principles, Skills and Practice. Churchill Livingstone, London.

Sähköiset lähteet:

https://www.duodecimlehti.fi/duo94629

Pelon voittaminen aasin tavoin

Haluan eläinten ystävänä kertoa sen, mitä tiedän aaseista. Jos aasit eivät liiku eteenpäin, se ei johdu tyhmyydestä tai itsepäisyydestä, vaan mahdollisesta pelon uhasta. Useimmat aasit käyttäytyvät siten, että ne eivät juokse karkuun mahdollista uhkaa kuin hevoset, vaan aasit kääntyvät katsomaan uhkaa. Jos aasi havaitsee uhkan olevan peto, se voi taistella petoa vastaan niitä talloen. Aasit voivat olla hurjia puolustaessaan jälkeläisiään tai laumaansa. Aaseilla on pitkät korvat ja selässä ristin muotoinen väritys. Aasit voivat kantaa taakkoja ja ne tulevat toimeen yksinkertaisella ravinnolla, mutta ne huolivat vain puhdasta vettä. Aaseja on Suomessakin ja niitä voi pitää terapiaeläiminä. Aasit ovat älykkäitä, sosiaalisia ja ne osaavat myös vartioida sekä varoittaa äänellään tontille tulevista vieraista, ihmisistä tai pedoista. Aaseilla on hyvä oppimiskyky ja muisti, jonka vuoksi ne löytävät oikean tien. Aaseilla on myös oma tahto.  

Aaseilla on siis hienoja ominaisuuksia, joista me voimme oppia. Otetaan käsittelyyn uhkan kokeminen, pelko. Ihmisetkin kokevat pelkoa. Pelko saattaa sulkea meidät ja estää tekemästä asioita. Paras keino suhtautua pelkoon olisi kohdata pelko ja taistella pelkoa vastaan, kuitenkin niin että kukaan elollinen ei vahingoitu. Usein pelkomme on kuitenkin abstrakti asia. Pelko voi olla epärealistinen tai suurentunut. Pelkoa voi usein helpottaa se, että tutustuu kyseiseen asiaan ja yrittää suhteuttaa sen oman kokoiselle, pienelle paikalleen. Entä voisiko pelkoa käsitellä myös hiukan konkreettisemmin, kuten kirjoittamalla tai piirtämällä paperille pelottavat asiat ja sen jälkeen rypistämällä paperin, tallomalla sen ja vaikkapa polttamalla sen?  

Meitä saattaa pelottaa monenlaiset asiat. Tulevaisuus voi tuntua pelottavalta, samoin sairaudet, yksinäisyys tai varattomuus. Toiset ihmiset voivat tuntua pelottavilta. Pienet pöpöt voivat pelottaa. Jotkut pelkäävät myös eläimiä, ukkosta tai pimeää. Jotkut pelkäävät kuolemaa, toiset elämää. Pelkojen juuret voivat olla turvattomissa kokemuksissa. Kaikkein parasta olisi, jos uskaltautuisimme yrittämään aina uudelleen ja uudelleen ja hankkisimme itsellemme uusia, parantavia kokemuksia. Joskus voi helpottaa, että pelon voi myöntää ja siitä voi puhua ääneen jonkun toisen kanssa. Joskus sen sijaan voi helpottaa se, että ei anna pelolle niin paljoa huomiota, että puhuisi siitä alvariinsa.  

Ihmiskeho on ihmeellinen instrumentti. Ihmiskehon hermostossa voi muutaman sekunnin aikana tapahtua reaktio, jossa olemme ajaneet itsemme paniikkiin huoliajatuksen sallimisella. Tällaisessa tilanteessa reaktion voi saada sammumaan rauhallisilla ja pitkillä ulospuhalluksilla. Sen lisäksi voi sanoa itselleen: ”Ei hätää”.  Salli tuolloin itsellesi ajatus aaseista. Toisaalta, jos aasi tuntuu sinusta liian vieraalta ajatukselta, voit tukeutua perinteisempään sananlaskuun: ”Älä murehdi. Anna hevosen murehtia, sillä on isompi pää”. Se on vanhan kansan viisaus, jonka avulla sallimme itsellemme ajattelun muutoksen. 

  

Näihin kuviin ja tunnelmiin, 

Satu Mäkelä 

Toimintaterapeutti AMK, Kuntoutus- ja työelämäpalveluiden asiakassuhdekoordinaattori 

Moniammatillisuus kuntoutus- ja työelämäpalveluissamme

Kaisankodissa tarjoamme lähes aina moniammatillista kuntoutusta. Se tarkoittaa sitä, että kuntoutuja saa kuntoutuksensa aikana niin lääkärin/ erikoislääkärin, sairaan-/ terveydenhoitajan, sosionomin, psykologin kuin terapeuttienkin palveluita ja lisäksi työelämän asiantuntijoiden palveluita. Terapeutteja joukossamme on mm. fysioterapeutit, ravitsemusterapeutti, toimintaterapeutti ja psykoterapeutti. Työelämän asiantuntija tarkoittaa sitä, että henkilöllä voi olla jokin muu, kuin sosiaali- ja terveydenalan koulutus, ja että hän on toiminut ammatissaan jonkin verran ennen meillä työskentelyä. Tämän edellä mainitun tietotaidon lisäksi osalla henkilökunnasta on useita koulutuksia ja kokemusta erilaisista työtehtävistä. Moniammatillinen työskentely takaa monipuolisuutta ja laatua kuntoutukseen. On aivan eri asia pähkäillä asioita monella päällä kuin yhdellä päällä. Saamme neuvoja, haasteita ja tukea toisiltamme. 

Kuntoutuksemme käsittelevät useita teemoja ja jokaisella ammattilaisellamme on oma näkökulma käsiteltävään asiaan. Siksi voi joskus tuntua, että kuntoutuksen teemoissa on toistoja. Toistot takaavat aiheisiin syventymisen ja punaisen langan löytämisen. Monet kuntoutuksistamme käsittelevät fyysisen, psyykkisen, sosiaalisen ja kognitiivisen terveyden teemoja, voimaantumista, omien voimavarojen löytämistä, haasteisiin tarttumista ja mahdollisuuksien etsimistä ympäristöstä.  

Arvostamme jokaista asiakastamme. Joskus arvostaminen tarkoittaa kärsivällistä kuuntelua, joskus vaikeiden teemojen esiin ottamista ja hellää takapuolelle tuuppausta kohti muutosta. Muutos voi pelottaa. On luonnollista, että muutos tuo epämiellyttäviä tunteita ja halua jäädä totuttuun elämäntapaan. Sekin on luonnollista, että uudet asiat tuovat aluksi jopa unettomuutta, stressiä, vatsavaivoja ja kireää mieltä. Tästä kaikesta huolimatta kannustamme asiakkaitamme eteenpäin ja uusiin haasteisiin. Uskomme nimittäin siihen, että elämän rikastuttamiseksi on hyödyllistä katsoa eteenpäin ja tarttua haasteisiin sopivin askelin.  

Mitä nämä muutosta eteenpäin vievät askeleet voivat olla? Ne voivat olla aluksi ajatusten tietoista valitsemista siten, että suhtautuu itseensä myötätuntoisesti, puhuttelee itseään kuten parasta ystäväänsä ja palkitsee oman vaivannäkönsä itseään kehumalla. Arkisille asioille merkityksen antaminen ja kiitollisuus päivän rutiineista luo pohjan syvemmillekin kokemuksille ja tunteille. Eteenpäin meneminen voi olla pienten tapojen uudelleen muokkausta: Sitä, että muistaa syödä neljän tunnin välein, liikkua joka päivä, opettelee unihygieniaan liittyviä asioita ja sitä, että tutustuu internetin ja oman ympäristön kautta uusiin mahdollisuuksiin, joita voisi päivään lisätä. Askeleet kohti muutosta voivat olla sitä, että tekee asioita kivusta huolimatta tai harjoittelee rentouttamaan itseään hengityksen avulla useita kertoja päivässä. Askelia muutokseen voi olla tupakoinnin vähentäminen, päihteiden käytön myöntäminen tai rajojen asettaminen omien voimavarojen mukaisesti. Uskaltautuminen vuorovaikutukseen toisten ihmisten kanssa on myös tutkitusti hyvinvointia lisäävää. Näiden lisäksi tärkeitä askeleita kohti muutosta on uusien kokemusten saaminen työstä, työharjoittelusta, työkokeilusta, kuntouttavasta työtoiminnasta tai opiskelusta.  

Elämää ei aina voi mitata rahalla. Joskus kuntoutumisen esteeksi uhkaa nousta se, että kuntoutustoimet eivät aina heti paranna asiakkaan taloudellista tilannetta. Elämässä on rahan lisäksi muitakin arvoja, kuten se, että saa kokea taitojen tai kokemusten kasvavan, saa olla osa yhteisöä tai se, että voi hetkeksi keskittyä aivan johonkin muuhun asiaan, kuin omiin ongelmiin.  

Emme ohjaa ja neuvo asiakkaitamme yläpuolelta, sillä jokaisella meistäkin on oma tarina siitä, kuinka olemme vaikeuksista huolimatta saaneet käydä kohti oman elämän muutosta, ottaa osaa joskus arkisiin ja tylsältä tuntuviin, joskus erityisen mielenkiintoisiin asioihin. Tiesithän, että Suomessa on vajaa 2 miljoonaa työikäistä, joilla on pitkäaikaissairaus tai vamma? Omaa vaivaa ei tarvitse hävetä, mutta sen ei tarvitse myöskään määritellä kenenkään minuutta.  

Satu Mäkelä Toimintaterapeutti ja Kuntoutus- ja työelämäpalveluiden asiakassuhdekoordinaattori 

Luonto muistuttaa meitä

Olen enemmän kuin iloinen lumen saavuttua Etelä-Suomeen. Uskon että tämän tunteen jakaa myös moni muu. Luontoa tarkkailemalla voi tulla mieleen monta ihmisen elämänvaiheisiin liittyvää asiaa, ainakin jos oikein yrittää. Minäpä yritän.  

Lumi näyttää puhtaalta peitteeltä, joka kaunistaa maiseman. Lumen alle jää piiloon ruskeita lehtiä ja risuja. Hetkeen ei tarvitse penkoa maan perustuksia, eikä vaikuttaa toivottujen tai ei-toivottujen kasvien kasvuun. On aika antaa asioiden olla ja lupa hengittää syvään raikasta ilmaa. Joskus meidänkin elämässämme asioiden voi antaa olla ja niitä ei tarvitse perinpohjaisesti penkoa. Huomion kiinnittäminen yksinkertaisiin ja kauniisiin asioihin saa vallata mielemme aistihavaintojen kautta. 

Joskus lumi saattaa vaikuttaa meihin siten, että tulemme varovaisemmiksi ja liikumme hitaammin liukkauden vuoksi. Hidastamisessa ei ole mitään vikaa ja terve varovaisuus suojelee elämää. Saatamme varovaisuuden ja hidastamisen lisäksi myös lisätä heittäytymistä ja vauhtia vaikkapa pulkkamäessä tai hiihtäen. Se muistuttaa meitä tärkeästä inhimillisestä taidosta löytää uskaltautumista ja lapsenomaista luottavaa heittäytymistä arjen haasteisiin. Voimme kartuttaa ja ylläpitää motorisia taitojamme, itseilmaisua liikkeen kautta ja positiivisen psykologian varantoamme. 

Ennen kuin pudotan meidät kohta maan pinnalle talvisesta hyvänolon tunteesta, haluan kertoa teille kauniin, vaalean pöllön vierailusta Kaisankodin henkilökunnan ikkunan luona. Minua pöllö muistuttaa hiljaisesta viisaudesta ja tarkkaavasta katseesta, jonka avulla voi saada ymmärrystä kanssaihmisistä ja sosiaalisesta ympäristöstä, jossa elämme. Tarkkaavuudella ja hiljaisuudella voi olla arvokas lisä monissa yhteisöissä. Pärjätäkseen työelämässä ei tarvitse olla ekstrovertti. Suuri, ammottava katse yhdistettynä hiljaisuuteen voi joistakuista vaikuttaa hölmöltä, jopa ihan pöllöltä. Onneksi sillä ei ole kuitenkaan paljon väliä, mitä toiset ajattelevat, mikäli kukin on sinut itsensä kanssa. 

Pöllöstä oravaan. Näin oravat touhuissaan ennen lumien tuloa Kaisankodilla. Oli mukava seurata, kun oravat pudottivat puusta käpyjä ja kätkivät käpyjä maahan. Toinen orava tarkkaili toista ja niillä oli mahdollisesti hiukan kisaa siitä, kumpi osasi kätkeä varastonsa paremmin. Oraville on elintärkeää varastoida ruokaa talven varalle maahan. Oravat osaavat ennakoida tulevaa ja tehdä järkeviä päätöksiä. Joskus ihmisenä tulee mieleen sellainen ajatus, että eläimet eläisivät vain hetkessä, huomisesta murehtimatta. Ehkäpä eläimet eivät murehdi, mutta ne osaavat varautua tulevaan ja keksiä keinonsa pärjätäkseen niukkuudessa ja kylmyydessä. Ihmisenä toivoisin, että minäkään en murehtisi. Tulevaan varautuminen ei kuitenkaan ole murehtimista, vaan ajan hermolla elämistä. 

Talvi kestää aikansa ja sitten tulee kevät. Monille kevät on mieluinen vuodenaika kesän ohella. Minua keväässä vaivaa kuraisuus, pöllyävä katuhiekka ja maiseman karuus juuri hiukan ennen sitä hetkeä, kunnes väriloisto puhkeaa esiin. On hienoa, että elämä voi karuudesta ja rumuudesta huolimatta saada pian uuden käänteen. Uskon, että kuntoutuksessa ihmiset tulevat tutuiksi oman elämän vaiheidensa kanssa ja saavat näköpiiriin elämänvoimaa pienen tonkimisen ja asioiden paljaaksi tulemisen jälkeen. 

Toivon kaikille voimia ja tyyneyttä kohdata elämän vaiheet sellaisinaan, kuin ne sillä hetkellä ovat. Toivon myös taitoa nauttia pienistä, luonnon tuomista iloista Kaisankodilla ja missä ikinä viipotattekaan tällä hetkellä.

Satu Mäkelä

Toimintaterapeutti, Kuntoutus- ja työelämäpalveluiden asiakassuhdekoordinaattori

  • 1
  • 2

Kaisa Kallion kansalaislahjasäätiö, Kaisankoti
Bodomintie 37
02740 Espoo

050 57 20 830 tai
050 470 0319
toimisto(at)kaisankoti.fi

Tehtävämme on auttaa työelämässä tai sen ulkopuolella uupuneita kuntoutumaan sekä ohjata ja auttaa osatyökykyisiä takaisin työelämään. Toimimme työikäisten kuntoutuksen lisäksi kuntoutuksen ja työllistämispalveluiden rajapinnassa. Osatyökykyisten jäljellä olevan työkyvyn ja kapasiteetin tunnistaminen on keskeinen osa työtämme.