Suomen muotoinen pilvi

Onko Suomen muotoinen pilvi epäonnistumisen pelon pilvi? Epätoivon, lannistumisen tai häpeän pilvi?

Katsottuani erään dokumentin en voinut olla ajattelematta sitä, että Suomessa on tälläkin hetkellä lukuisia ihmisiä, joita 1914-1945 vuosina toteutuneet sodat vieläkin koskettavat joko suoraan tai välillisesti. Uskon, että moni lukijakin tunnistaa lähipiiristään jonkun sukulaisen, joka on ollut sodassa ja joka on puhunut tai ollut puhumatta kokemuksistaan. Koska ihminen puhuu myös käytöksellään ja elekielellään on mahdollista että sotatraumat ovat välillisesti siirtyneet jälkeläisiin ja heidän jälkeläisiinsä, vaikka sodasta ei olisi juurikaan keskusteltu. Olen kuullut sanonnan, jonka mukaan ihmisen teot siirtyisivät kolmanteen ja neljänteen sukupolveen saakka. Ajattelen, että se voisi tarkoittaa esimerkiksi tietyn tunneilmaston siirtymistä suvuissa ja kulttuurissa syntyville uusille sukupolville.

Onko meidän kulttuurissamme paljon puhumatonta kipua? Onko kulttuurissamme sellainen arvo, jossa jokaisen tulee pärjätä omillaan ja olla itsenäinen? Pidämmekö me epäonnistumista häpeällisenä? Pidämmekö onnistumista edes mahdollisena? Pidämmekö yrittämistä ja aloittamista järkevänä kun vastassa on isoja asioita? Jos nämä ajatukset ovat arkipäivää ei ole mikään ihme, että moni uupuu ennen kuin uskaltaa edes yrittää. Jos nämä ajatusmallit kumpuavat kansallisista kokemuksista voisiko kyseessä olla ns. kansallinen trauma?

Aivotutkimuksissa on todettu, että trauma vaikuttaa aivoihin mm. siten, että ajatuksia ja tunteita on vaikea pukea sanoiksi. Traumat voivat esiintyä fyysisinä oireina, kireytenä, ylivirittymisenä tai lamaantumisena. Jos traumatisoituneelle esitetään kokemukseensa liittyviä asioita pelkokeskus aktivoituu ja saa aikaiseksi stressihormonien ja hermoimpulssien vyöryn, joka nostaa verenpainetta, kiihdyttää sykettä ja hengitystä. Traumojen hoidossa on esitetty, että traumasta puhuminen saattaa vahvistaa trauman kokemista. Puhumisen siksi tulisi olla oikea-aikaista ja turvallisessa ilmapiirissä tapahtuvaa. Sen sijaan turvan luominen, turvalliset ihmissuhteet, kehon rauhoittaminen ja voimaannuttaminen erilaisten harjoitusten avulla voivat olla avuksi traumojen käsittelyssä.

On tärkeää, että oppisimme ajatuksen: ”se oli silloin, nyt on nyt”. Nyt voin vaikuttaa omaan olooni, nyt voin vaikuttaa tulevaisuuteeni. Jos pelottaa että epäonnistun, saan uuden kokemuksen. En lannistu. Voin oppia jotakin. Nyt voimme tehdä asioille jotakin. Nyt voimme vaikuttaa puhumiseen, kokemiseen ja turvallisiin kohtaamisiin.

Voisiko Suomen muotoinen pilvi ollakin turvan, hyväksymisen, levon ja suojan pilvi? Sellaisen turvissa haastankin jokaista meitä yrittämään, aloittamaan ja vaikkapa epäonnistumaan komeasti. Mikä olisi pienin asia, jota uskallat yrittää vaikka epäonnistut? Sen voisi tehdä jo tänään. Minun kohdallani se voisi olla leipominen. Ehkä sen jälkeen, kun olen nauranut linttaan menneille pullilleni uskallan ottaa jonkun isomman haasteen vastaan.

Mitä me kaikki uskaltaisimme yrittää, jotta kulttuurissamme periytyisi rohkeus tarvita toisia, epäonnistua, onnistua ja aloittaa?

 

Satu Mäkelä

Toimintaterapeutti, YAMK

Työelämäpalveluiden tiimivastaava/ Kaisankoti, Espoo

 

Lähteet:                           

Jäljet kehossa – Trauman parantaminen aivojen, mielen ja kehon avulla, Bessel Van Der Kolk, Viisas Elämä

Kappale ”Suomen muotoisen pilven alla”, Rintala, J. &Laakkonen, M. Hmc Publishing, Moekkitie Rekords

Miten kohdata toinen ihminen?

Luin erästä vanhaa apteekin asiakaslehteä, jossa oli hyviä vinkkejä siitä, kuinka kohdata ihminen jolla on muistisairaus. Luettuani vinkit totesin, että ne ovat käypiä vinkkejä myös muiden ihmisten kohtaamiseen niin töissä kuin vapaa-ajalla. Haluan jakaa nämä vinkit meille hiukan muokattuina:

  1. Ole oma itsesi
  2. Luo katsekontakti
  3. Pysyttele yhdessä asiassa per lause
  4. Älä syyllistä
  5. Yritä olla hermostumatta jos toinen ei ymmärrä
  6. Nosta esiin toisen elämänkokemuksia
  7. Kuuntele
  8. Kunnioita toisen reviiriä ja kotia/ huonetta
  9. Pyydä lupa koskettamiseen
  10. Älä puhu siten kuin toinen ei olisi lainkaan paikalla
  11. Heittäydy mukaan toisen elämysmaailmaan ja ohjaa keskustelu myönteisiin kokemuksiin
  12. Huomioi toisen hätä
  13. Jos pinna palaa, laske sataan tai käy ulkona hengittelemässä
  14. Sivuuta huonot jutut
  15. Hae apua väkivaltaan ja kaltoinkohteluun
  16. Pidä huolta itsestäsi

 

Satu Mäkelä

Toimintaterapeutti, YAMK, Työelämäpalveluiden tiimivastaava

Kaisankoti, Espoo

Oletko sinäkin yksinäinen?

Joka kolmas suomalainen kokee yksinäisyyttä. Yksinäisyyttä koetaan kaikissa ikäryhmissä, mutta kaikkein eniten yksinäisyys on lisääntynyt yksin asuvilla, työelämän ulkopuolella olevilla, pienituloisilla ja yli 65-vuotiailla. Yksinäisyys altistaa masennukselle, sydänsairauksille ja infektioille. Myös kivut voivat olla yksi oire yksinäisyydestä. Sosiaalisen eristäytyneisyyden terveysriskit ovat suurempia kuin ylipainon ja yhtä suuret kuin tupakoimisen terveysriskit.

Ihminen voi kokea yksinäisyyttä ollessaan yksin. Ihminen voi myös kokea yksinäisyyttä, vaikka näennäisesti kuuluisikin moneen eri someryhmään, eläisi perheen keskellä tai kävisi töissä ja harrastuksissa aktiivisesti. Kokemus siitä, että kukaan ei jaa kanssani samaa kokemusta tai kukaan ei ymmärrä pohjimmiltaan miltä minusta tuntuu, on yksinäisyyden kokemus.

On tutkittu, että toisten ihmisten (ja eläinten) seura saa aikaan elimistössä sellaista hormonia, jota erittyy kosketuksen ja yhteenkuuluvuuden tilanteissa. Oksitosiinitason ollessa korkealla stressi ja pelot lievenevät ja sydän saa terveysbuustin. Oksitosiini lisää ystävällisyyttä ja myötätuntoa toisia kohtaan herättäen mielihyvän tunteen ja hoivavietin. Erityisesti imettävillä äideillä oksitosiinitasot ovatkin korkeat.

Yksi tapa ehkäistä ja hoitaa yksinäisyyttä on huomioida toista yksinäistä. Joitakuita saattaa pelottaa toisen yksinäisen seura ja voisi olla houkuttelevampaa päästä mukaan sosiaalisesti aktiivisiin ryhmiin. Ulkoa päin toista ihmistä katsomalla ei voi kuitenkaan sanoa, kuka kokee yksinäisyyttä ja kuka ei. Siksipä voimme laittaa alkuun dominoefektin olemalla ystävällisiä ihan kenelle tahansa monissa eri tilanteissa. Voimme kutsua kahville, lenkille tai tv-sarjaa seuraamaan ihmisen, joka ehkä on yksinäinen. Yksinäisyyttä voi lievittää, vaikka ei olisi hyvä puhumaan; pelkkä seura ja läsnäolo riittää ­­­– ja toisen ihmisen haju, olkoon se millainen tahansa. Moni yksinäinen olisi myös kiitollinen päästessään seuraamaan tavallista arkea, saadessaan pyynnön ottaa koululainen tekemään kotiläksyjä luokseen tai koiran päiväksi hoitoon.

Mitäpä jos alkaisimme kartuttaa Suomeen sosiaalista pääomaa? Todellinen kestävä kehitys huomioi päätösten vaikutuksen yksinäisyyteen.

Toivotetaan yksinäisyys kuplaan, josta se ei saa tulla takaisin. Ei pidetä enää koronaa tekosyynä yksinäisyyden sallimiselle. Otetaan käyttöön uusi kolmen koon sääntö: Kuuntele, kehu ja kosketa.

 

Satu Mäkelä

Toimintaterapeutti, YAMK, Työelämäpalveluiden tiimivastaava

Kaisankoti, Espoo

 

Lähteet:

https://www.punainenristi.fi/uutiset/yksinaisyys-on-rajahtanyt-suomessa/

https://sotkanet.fi/sotkanet/fi/metadata/indicators/4285

https://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/mieli/hyva_mieli_hormoneilla

Hyvä-paha stressi

Stressiä voi tarkastella monesta eri näkökulmasta: käytännöllisestä, filosofisesta, ajallisesta, määrällisestä, tunteellisesta, järjellisestä, elämäntapahtumiin liittyvästä tai arvoperusteisesta näkökulmasta. Onko stressi hyvä tai paha asia? On varmasti paljon asioita, jotka voi luokitella hyväpaha-janan ääripäihin, mutta stressi liukuu janan välimaastossa. Jos kuitenkin arvostelisimme stressin automaattisesti pahaksi asiaksi, pelkkä stressin ajatteleminenkin saisi meidät voimaan pahoin.

Usein haluamme kuitenkin vältellä stressiä. Mennessäni kauppaan toivon, ettei myyjä tulisi kysymään minulta, mitä olen etsimässä ja voiko hän auttaa siinä. Toivoisin, että saisin katsella asioita rauhassa ja tehdä ostopäätökseni rauhassa. Haluan vältellä sitä, että joku hoputtaisi minua kyselemällä vieressä tiedänkö paidan kokoani. On kuitenkin aikoja jolloin päätän hymyillä ja keskustella tuntemattomienkin ihmisten kanssa ollessani asioilla. Silloin pääsen paljon helpommalla. Hymyilen ja vastaan: ”Kiitos, haluan hetken katsella kauniita asioita, teillä niitä näyttää riittävän”. Myyjä hymyilee takaisin ja molemmilla on parempi mieli. Vältellessäni kysymyksiä ja keskeytyksiä käytän enemmän energiaa, kuin antamalla hetken virrata omalla painollaan.

Väitän, että stressiä ei voi välttää välttelemällä asioita. Stressiä voi olla sekin, että ihminen ei tee mitään, ei ole kenenkään kanssa tekemisissä ja ei ota itselleen tavoitteita. On tutkittu, että turhautuminen on myös stressiä. Turhautuminen kumpuaa yleensä siitä, että omat taidot eivät ole käytössä. Ihminen voi siis olla stressaantunut, vaikka ei tekisi näennäisesti yhtään mitään. Tuolloin ihminen ehkä välttelee jotakin tunnetta tai asiaa ja perustelee lakkaamatta itselleen ja muille miksi hän toimii niin, ja toimissaan siten menettää valtavan määrän energiaa. Jos stressin määrä onkin vakio, on melko sama ponnisteleeko ihminen vältelläkseen jotakin asiaa vai jonkin asian vuoksi.

On olemassa kuulemani kertomus siitä, kuinka asioita ei voi aina etukäteen arvottaa hyviksi tai pahoiksi: Mies ja nainen saivat pojan. He olivat onnessaan, sillä poika olisi heille arvokas maatilan töissä. Poika kuitenkin vammautui ja vanhemmat uskoivat kirouksen osuneen heidän kohdallensa. Tuli sota ja kaikki terveet nuorukaiset kutsuttiin sotaan. Vanhemmat helpottuivat, koska heidän vammaista poikaansa ei kutsuttu mukaan sotaan. ”Mikä siunaus!”, he sanoivat. Vanhemmat olivat onnessaan myös omistamastaan hevosesta, joka oli hyväkuntoinen ja teki pientilan raskaita töitä pojan sijaan. Hevonen kuitenkin karkasi. Jälleen vanhemmat harmittelivat kohtaloaan: ”Mikä kirous!”. Hevonen kuitenkin palasi ja toi mukanaan villihevoslauman. Perheen isäntä sanoi: ”Onko tämä kirous tai siunaus, sitä en voi tietää”. Tarina voisi jatkua loputtomiin. Epäilemättä tilanteet olivat toisinaan stressaavia, toisinaan helpottavia.

Onko sinun kohtaamasi tai välttelemäsi stressi sinulle loppujen lopuksi kirous vai siunaus?

Toivotan meille kaikille jonkin verran stressitöntä kesää. Jos kesään kuitenkin sisältyy stressiä, niin kesä ei siihen lopu ja se ei tee meistä epäonnistuneita kesän viettäjiä.

 

Satu Mäkelä

Toimintaterapeutti AMK, Kuntoutus- ja työelämäpalveluiden asiakassuhdekoordinaattori

Kaisankoti, Espoo

Anna arjelle merkitys

Joskus arkea ja arkisia asioita pidetään tylsinä asioina. Mutta entä, jos niitä ei olisi ollenkaan? Voisitko silloin hyvin? Voisitko ilman niitä toteuttaa unelmiasi?

Jokapäiväiseen arkeen liittyy uni, ruoka, hygieniasta ja vaatetuksesta huolehtiminen, hengittäminen, liikkuminen edes jollakin tavoin ja toivottavasti myös jonkinlaiset ihmissuhteet. Se, kuinka ihminen suoriutuu näistä toiminnoista, vaikuttaa hänen toiminnalliseen identiteettiinsä ja pystyvyyden kokemukseen.

Unen, ravinnon ja sosiaalisten kontaktien niukkuus tai välinpitämättömyys itsestä huolehtimisesta voivat olla seurasta esimerkiksi sairauksista, varattomuudesta tai kiinnostuksen puutteesta. Haluan herätellä meitä kiinnostumaan ajatuksesta, jossa unen, ravinnon, puhtauden ja aktiivisuuden tasapainottaminen ovat lääke monien vaivojen ehkäisyyn ja hoitoon.

Otetaan esimerkiksi mielenterveyden häiriöiden hoito: Psykoterapian tuloksellisuudesta 55% selittyy elämän olosuhteilla ja elämän muutoksilla, jotka tukevat tai ehkäisevät terapian vaikuttavuutta, sekä hoitoon kohdistuvilla odotuksilla. Minkälaisilla elämän muutoksilla sinun tilanteesi voisi kohentua? Toimintaterapian traumaperäisen stressin hoidon ohjelmissa käytetään arjen toimintojen ja ajankäytön tasapainottamista. Työskennellessäni nuorisopsykiatrian osastolla huomasin potilaiden mielialan ja toimintakyvyn kohenevan jopa viikossa, kun arjen rutiinit saatiin rullaamaan. Miksipä sama ei toimisi myös aikuisten kohdalla?

Mielenterveys, oppiminen, keskittyminen ja muistin toiminta rakentuvat aikuisillakin riittävälle levolle, ravinnolle, liikunnalle, aktiivisuudelle sekä niiden väliselle toiminnalliselle tasapainolle. Toiminnallinen tasapaino tarkoittaa ajankäytön tasapainottamista pakollisten asioiden ja mielihyvää tuottavien asioiden kanssa. Eräässä tutkimuksessa todettiin, että itsensä terveeksi tuntemat ihmiset käyttivät 8 tuntia nukkumiseen, 8 h 40 minuuttia työhön tai vastaavaan tavoitteelliseen toimintaan, 4 h 40 minuuttia vapaa-aikaan ja 2 h 40 min itsestä huolehtimiseen. Toiminnan tarkoituksenmukaisella ja kohtuullisella suunnittelulla voidaan siis vaikuttaa ihmisen kokemukseen tyydyttävästä ja merkityksellisestä elämästä.

Pohdittavaksi:

Miten voisit muokata arkeasi tasapainoiseen suuntaan? Miten voisit suhtautua uudella ja arvostavalla tavalla pieniin, arkisilta tuntuviin asioihin? Miten voisit lisätä itsestä huolehtimista? Voisitko psyykkisen tai fyysisen kivun ilmaantuessa kokeilla jotakin pientä, konkreettista toimintaa, joka saa huomiosi hetkeksi pois pahasta tunteesta? Entä miten voit tehdä omasta tai läheistesi arjesta juhlan?

Satu Mäkelä 

Toimintaterapeutti AMK, Kuntoutus- ja työelämäpalveluiden asiakassuhdekoordinaattori

Lähteet:

  • Harpe&co 2/2006. The Use and Validity of the Canadian Occupational Performance Measure in a Posttraumatic Stress Program. OTJR, The Occupational Journal of Research, Occupation, Participation and Health, Vol.26.
  • Turner&co 2002, 25-46. Occupational Therapy and Physical Dysfunction. Principles, Skills and Practice. Churchill Livingstone, London.

Sähköiset lähteet:

https://www.duodecimlehti.fi/duo94629

  • 1
  • 2

Kaisa Kallion kansalaislahjasäätiö, Kaisankoti
Bodomintie 37
02740 Espoo

050 57 20 830 tai
050 470 0319
toimisto(at)kaisankoti.fi

Tehtävämme on auttaa työelämässä tai sen ulkopuolella uupuneita kuntoutumaan sekä ohjata ja auttaa osatyökykyisiä takaisin työelämään. Toimimme työikäisten kuntoutuksen lisäksi kuntoutuksen ja työllistämispalveluiden rajapinnassa. Osatyökykyisten jäljellä olevan työkyvyn ja kapasiteetin tunnistaminen on keskeinen osa työtämme.