Luonto muistuttaa meitä

Olen enemmän kuin iloinen lumen saavuttua Etelä-Suomeen. Uskon että tämän tunteen jakaa myös moni muu. Luontoa tarkkailemalla voi tulla mieleen monta ihmisen elämänvaiheisiin liittyvää asiaa, ainakin jos oikein yrittää. Minäpä yritän.  

Lumi näyttää puhtaalta peitteeltä, joka kaunistaa maiseman. Lumen alle jää piiloon ruskeita lehtiä ja risuja. Hetkeen ei tarvitse penkoa maan perustuksia, eikä vaikuttaa toivottujen tai ei-toivottujen kasvien kasvuun. On aika antaa asioiden olla ja lupa hengittää syvään raikasta ilmaa. Joskus meidänkin elämässämme asioiden voi antaa olla ja niitä ei tarvitse perinpohjaisesti penkoa. Huomion kiinnittäminen yksinkertaisiin ja kauniisiin asioihin saa vallata mielemme aistihavaintojen kautta. 

Joskus lumi saattaa vaikuttaa meihin siten, että tulemme varovaisemmiksi ja liikumme hitaammin liukkauden vuoksi. Hidastamisessa ei ole mitään vikaa ja terve varovaisuus suojelee elämää. Saatamme varovaisuuden ja hidastamisen lisäksi myös lisätä heittäytymistä ja vauhtia vaikkapa pulkkamäessä tai hiihtäen. Se muistuttaa meitä tärkeästä inhimillisestä taidosta löytää uskaltautumista ja lapsenomaista luottavaa heittäytymistä arjen haasteisiin. Voimme kartuttaa ja ylläpitää motorisia taitojamme, itseilmaisua liikkeen kautta ja positiivisen psykologian varantoamme. 

Ennen kuin pudotan meidät kohta maan pinnalle talvisesta hyvänolon tunteesta, haluan kertoa teille kauniin, vaalean pöllön vierailusta Kaisankodin henkilökunnan ikkunan luona. Minua pöllö muistuttaa hiljaisesta viisaudesta ja tarkkaavasta katseesta, jonka avulla voi saada ymmärrystä kanssaihmisistä ja sosiaalisesta ympäristöstä, jossa elämme. Tarkkaavuudella ja hiljaisuudella voi olla arvokas lisä monissa yhteisöissä. Pärjätäkseen työelämässä ei tarvitse olla ekstrovertti. Suuri, ammottava katse yhdistettynä hiljaisuuteen voi joistakuista vaikuttaa hölmöltä, jopa ihan pöllöltä. Onneksi sillä ei ole kuitenkaan paljon väliä, mitä toiset ajattelevat, mikäli kukin on sinut itsensä kanssa. 

Pöllöstä oravaan. Näin oravat touhuissaan ennen lumien tuloa Kaisankodilla. Oli mukava seurata, kun oravat pudottivat puusta käpyjä ja kätkivät käpyjä maahan. Toinen orava tarkkaili toista ja niillä oli mahdollisesti hiukan kisaa siitä, kumpi osasi kätkeä varastonsa paremmin. Oraville on elintärkeää varastoida ruokaa talven varalle maahan. Oravat osaavat ennakoida tulevaa ja tehdä järkeviä päätöksiä. Joskus ihmisenä tulee mieleen sellainen ajatus, että eläimet eläisivät vain hetkessä, huomisesta murehtimatta. Ehkäpä eläimet eivät murehdi, mutta ne osaavat varautua tulevaan ja keksiä keinonsa pärjätäkseen niukkuudessa ja kylmyydessä. Ihmisenä toivoisin, että minäkään en murehtisi. Tulevaan varautuminen ei kuitenkaan ole murehtimista, vaan ajan hermolla elämistä. 

Talvi kestää aikansa ja sitten tulee kevät. Monille kevät on mieluinen vuodenaika kesän ohella. Minua keväässä vaivaa kuraisuus, pöllyävä katuhiekka ja maiseman karuus juuri hiukan ennen sitä hetkeä, kunnes väriloisto puhkeaa esiin. On hienoa, että elämä voi karuudesta ja rumuudesta huolimatta saada pian uuden käänteen. Uskon, että kuntoutuksessa ihmiset tulevat tutuiksi oman elämän vaiheidensa kanssa ja saavat näköpiiriin elämänvoimaa pienen tonkimisen ja asioiden paljaaksi tulemisen jälkeen. 

Toivon kaikille voimia ja tyyneyttä kohdata elämän vaiheet sellaisinaan, kuin ne sillä hetkellä ovat. Toivon myös taitoa nauttia pienistä, luonnon tuomista iloista Kaisankodilla ja missä ikinä viipotattekaan tällä hetkellä.

Satu Mäkelä

Toimintaterapeutti, Kuntoutus- ja työelämäpalveluiden asiakassuhdekoordinaattori

Kaisa Kallion kansalaislahjasäätiö, Kaisankoti
Bodomintie 37
02740 Espoo

050 57 20 830 tai
050 47 22 821
toimisto(at)kaisankoti.fi

Tehtävämme on auttaa työelämässä tai sen ulkopuolella uupuneita kuntoutumaan sekä ohjata ja auttaa osatyökykyisiä takaisin työelämään. Toimimme työikäisten kuntoutuksen lisäksi kuntoutuksen ja työllistämispalveluiden rajapinnassa. Osatyökykyisten jäljellä olevan työkyvyn ja kapasiteetin tunnistaminen on keskeinen osa työtämme.