No ei pidä, mutta voi puhua. Monia ihmisiä ahdistaa rahasta puhuminen, tai ainakin rahan puute. Rahaan liittyvät arkisetkin päätökset voivat tuntua epämiellyttäviltä. Toisaalta raha myös mahdollistaa asioita, kuten ruuan, asumisen, veden, sähkön, kulkuvälineiden ja vaikkapa kunnollisten kenkien hankkimisen. Melko usein ajatellaan, että rahan paljous tuo elämään helpotusta ja onnea. Harvemmin olen kuullut jonkun toivovan itsellään olevan vähemmän rahaa. Siitäkin huolimatta osa ihmisistä yrittää auttaa toisiaan, onpa rahaa vähän tai paljon.
Joskus arkea helpottaa, jos osaa arvioida kuinka paljon kuukaudessa tai vuodessa menee rahaa ruokaan, vuokraan, sähköön jne. Lisäksi on hyvä arvioida, mitkä ovat kaikkein tarpeellisimmat asiat. Esimerkiksi ruokaostoksia suunnitellessa kannattaa yrittää kiinnittää huomiota terveellisiin valintoihin sen sijaan, että käyttäisi rahan suurimmaksi osaksi kahviin, sokeriin, kermaan ja alkoholiin. Miten olisi kaurapuuro, kananmunat, perunat, porkkanat ja vaikkapa kasvisproteiinit kuten herneet ja pavut? Tänä vuonna metsissä on myös hyvä mustikka- ja puolukkasato. Arjen hygienian suhteen voi valita myös edullisia ja ekologisia vaihtoehtoja, kuten vaikkapa kovan saippuan nestemäisen sijaan tai kangassiteitä ja kankaisia lasten vaippoja kertakäyttöisten sijaan.
Entä jos ihminen onkin hyvin rikas tai hänellä on paljon omaisuutta? Onko hän silloin onnellinen ja onko hänen arkensa täyteläisempää kuin toisten? Vai joutuuko hän kenties pelkäämään ympärillä olevien ihmisten vaikuttimia siitä, ovatko ystävät todellisia ja luotettavia? Sellainen kuulostaa yksinäiseltä ja epävarmalta. Rikkaus ei välttämättä tuo elämään rentoutta, vaan se voi tuoda myös huolta.
Toivoisin, että ihmiset eivät arvostelisi toisiaan sillä perusteella, miltä asiat ulkoa päin tarkastellen vaikuttavat. Silloin, kun toisilla on vähän ja toisilla paljon (ja osalla ihan sopivasti), on vaarana että suhtaudutaan vihaisesti niihin ”toisenlaisiin, jotka eivät kuitenkaan ymmärrä minua/meitä”.
Suomalaisessa yhteiskunnassa monet työikäiset haaveilevat eläkkeestä, eli ajasta, jolloin olisi sekä toimeentulo että aikaa. Entä jos jokainen meistä elääkin juuri nyt sateenkaaren päässä, jossa on kaikki tarvittava tähän päivään?
Pohdittavaksi:
- Mitä sinulla on jo nyt?
- Mikä riittää hyvään arkeen?
- Mihin asioihin voit jo nyt keskittyä sen sijaan, että odotat parempaa aikaa?
- Voitko olla pienesti avuksi jollekulle? Kenelle ja miten?
Satu
